3.1.07

Hyvin lyhyt matkakertomus Roomasta


Roomassa on vaikka mitä. Mandariinipuita keskustan katujen varsilla. Colosseum. Tätejä turkistakeissa 15 asteen ilmanalassa. Pantheon. Sinne tänne kurvailevia takseja, skoottereita, busseja, jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Raunioita hampurilaispaikan vieressä.


Täkäläisten mielestä täällä on talvi. Minusta on kevät, huhtikuu kenties. Nurmikot vihertävät ja suihkulähteetkin - myös ne kaikkein kummallisimmat - toimivat.






Tänään kävin katsomassa Paul Kleen maalauksia Palazzo Ruspolin näyttelyssä. Osin kauniita, osin käsittämättömiä töitä joissa värit ja pinnat hahmottuvat selkeämmin kuin konkreettiset muodot. Jotkut hymyilyttivät, jotkut olivat kuin sarjakuvan tai luonnossarjan osia. The Man under the Pear Treen (1921) eteen jäin seisomaan pitkäksi aikaa, pidän oranssin, punaisen ja keltaisen sävyistä, pidän myös siitä rauhasta, joka kuvasta välittyy.









Kun jouduin jättämään omat kissat kotiin, niin piti etsiä roomalaisia kissoja. Päädyin Largo di torre Argentinaan, jonka raunioissa on kulkukissojen koti, kissat pulskia ja hyvin ruokittuja. Meidän Vieterikin varmaan arvostaisi pujottelua rauniosokkeiloissa ja sitä että voisi hioa kynsiään roomalaiseen mäntyyn.

Huomenna varmasti jotakin aivan muuta.

1 kommentti:

anni kirjoitti...

oi oi. matkakertomukset on aina niin hienoja. kiintoisia kulttuureita, kauniita maisemia...uudenlaisia ihmisiä.

ja olen muuten myös tuon italialaisten talven joskus kokenut. he kulkivat lähes turkit päällään kun suomitytölle riitti t-paita :)