Minulla ei ole kehoa. Minulla on vartalo ja minusta tulee ruumis, mutta kehoa minulla ei ole.Minun isälläni ei kenties ole edes vartaloa. Isoisällä ei ollut varmasti, mutta isoisä onkin jo ruumis. Jos minulla on joskus poika, hänellä kai on jo kehokin.
Vartalon kanssa pääsee vielä varsin helpolla.
Peilistä näkee, että maha kasvaa. Vartaloa pitää rangaista, suomia sulkapallolla ja kurittaa kuntosalilla. Silloin vasta tuntuu että vartalo voi hyvin, kun se on niin kipeä, ettei pääse ylös sohvalta.
Ruumismiehillä, kuten isoisällä, oli vielä kepeämpää. Jos peilikuvaa katsottiin, siitä tuskin puhuttiin. Pään alla oli se, jolla tehtiin työt. Nimetön mekanismi, joka muutti ruisleivän ja voin rakennetuiksi voimalinjoiksi ja puretuiksi taloiksi. Sodassa ruumis ilmoitti olemassaolostaan. Kädestä meni sirpale läpi.
Ruumiillinen työ jäntevöitti, pullisti ojentajan ilman taljaa. Ne harvat, jotka silloin joutuivat pelaamaan kellokorteilla, olivat luonnostaan hinteliä ja kalpeita ruikkuja. Ja vain herrat ja vanha isäntä ylipainoisia. Eikä kukaan tyrkyttänyt kulmakarvojen nypintää ja voimajoogaa. Isoisän
aikaan ei tainnut olla edes Menneniä.
Vähitellen suurin osa rahvaasta luisti toimistoon. Toimisto-olmien määrä kasvoi yli kriittisen rajan ja syntyi vartalomies. Sisävässyköiden piti näyttää kovilta ulkoilmakarjuilta.
Vartalomiehen synnyttäjästä ei ole varmuutta, mutta ainakin kapitalisti hyötyi. Vanhanaikainen ruumismies osti vain mitä tarvitsi, ja ihminen ei paljoa tarvitse. Vartalomiehestä tuli jo kunnon asiakas: kolmiteräisiä parranajoteriä, suihkusaippuaa for men, leuanvetotanko ja solarium.
Vartalo oli kuitenkin vielä pintaa. Kunnolla syvältä kouraisevaan markkinointiin tarvittiin keho.
Kehomies on kuluttaja kaikkialla. Kehomies joutuu ruokkimaan ruumiinsa ja vaalimaan vartalonsa siinä missä edeltäjänsä. Lisäksi pitää hoitaa kehoa päiväkylpylässä, psykodraamassa, seikkailulomalla ja merkkivaatekaupassa.
Ehkä minäkin vielä kasvatan kehon ja manikyyrissä havahdun hetkeksi miettimään, miten paljon ruumismiestä vapaammaksi olen lopulta päässyt.
Mutta vain hetkeksi.
Opilas, Ravintola Viemäri
Kuva: stock.xchng, KodakWhore
2 kommenttia:
Kuvauksen mukaan minä jotain ruumismiehen ja vartalomiehen välistä. En pahemmin mieti ruumiinkuvaani - paitsi testamenttia tehdessäni -, en aja partaani, suihkusaippuaksi kelpaa se mikä kylppäristä löytyy (Tosin hiustenhoitoaineeksi vaadin nestemäistä mäntysuopaa, mikään ei ole sitä parempaa) Mutta käyn punttiksella ja uimassa pari kertaa viikossa pitääkseni painoni abaut sadan tuntumassa, eli toisaalta hoidan vartaloani...
Kehitäs nyt äkkiä jokin termi ruumis-, ja vartalomiesten väliin pudonneille?
Nimim. "Väliinputoaja"
Olisko välihousumies mitään?
Lähetä kommentti