Onnea etsimässä

Timo Airaksinen: Onnellisuuden opas (Johnny Kniga 2006)

Humoristinen, kitkerähkö ja hieman absurdi, näin kuvailisin filosofi Timo Airaksisen Onnellisuuden opasta. Airaksista näyttäisi piinaavan erityisesti tieto siitä, että 83% suomalaisista ilmoittaa eräässä sosiologisessa tutkimuksessa olevansa onnellisia, kun samaan aikaan kuitenkin alkoholin ja masennuslääkkeiden käyttö on räjähdysmäisesti kasvanut. Kuvittelen juuri tiedon raportoidusta onnellisuudesta olleen kimmoke teoksen kirjoittamiselle.

Ihminen, ryhmäsielu, tavoittelee onnea, suorastaan juoksee onnellisuuden perässä. Kuitenkin jo itse onnellisuuden määritteleminen on vaikeaa. Kärsimys näyttäytyy lähes kaikkialla, ihmisen päättömiltä vaikuttavista ponnisteluista huolimatta. Valintoja on nykymaailmassa jo liikaa, ihminen ei tahdo löytää onnellisuutta rakkauden, nautinnon ja hyväksynnän tavoittelun labyrinttiin eksyttyään.

Airaksinen lähestyy onnellisuutta monelta kantilta, myös buddhalaisen määritelmän kautta. Kirjoittaja päätyy kuvailemaan onnellisuuden sellaisena olotilana tai elämäntilanteena, josta ihminen ei aktiivisesti halua pois. Tavallisimmillaan eläminen on kuitenkin prosessi, jonka kaltaista tilaa Airaksisen mielestä kannattaa välttää. Ihmisen kannattaa siirtyä projektien maailmaan, joista suurin on tietysti kuolemattomuuden projekti. Projektien toteuttaminen ei kuitenkaan ole helppoa:

"Oikeiden omien projektien luominen, ylläpitäminen ja toteuttaminen arjen ahtaissa oloissa ja kovin tavanomaisissa oloissa on vaikeaa. Elämä tahtoo mennä prosesseiksi. Siksi ei kannata ujostella eikä arkaila itsepetoksen kanssa. Sen avulla saadaan egoa isommaksi. Pieni ego ei tahdo olla elinkelpoinen. Sitä vaivaa alemmuuskompleksi, se masentuu ja ryhtyy itsetuhoisiin puuhiin. Mikä olisikaa luontevampaa. Jos ego on kerran mitätön ja jopa turha, sen kanssa ei jaksa elää. Tämä on masennuksen syy, ja koko kansa tuntuu olevan masentunut tänä päivänä. Jokainen tarvitsee Cipramilia. Olen jo kauan sitten ehdottanut sen lisäämistä Helsingin juomaveteen fluorin lisäksi. Saataisiin iloisia ja hyvähampaisia ihmisiä." -----

Onnellisuuden opas on mielestäni lähinnä tukielma niistä asioista, joissa ihminen onnen tavoittelussaan epäonnistuu. Tavanomainen hyvän elämän opas tämä ei ole, mutta kaikessa kyynisyydessäänkin monipuolinen, ja välillä hullunhauskakin. Lisäpisteitä ymmärrettävästä, kansantajuisesta kielestä.