17.11.06

Haastattelu: Kristiina Koivunen


Kristiina Koivunen (s.1959) on Kurdistan-tutkija, vapaa toimittaja ja sosiaalityöntekijä. Häneltä on ilmestynyt kaksi Turkkia ja kurdien elämää käsittelevää teosta: Teetä Kurdistanissa (Like 2001) ja Sankarimatkailijan Kaakkois-Turkki (Like 2006).

Olet paitsi tehnyt väitöskirjan, myös kirjoittanut kurdeista lukuisia artikkeleita ja kaksi kirjaa Teetä Kurdistanissa (Like 2001) ja Sankarimatkailijan Kaakkois-Turkki (Like 2006). Mikä sai sinut alunperin kiinnostumaan kurdeista?

Kiinnostukseni kurdeihin heräsi täysin sattumalta. Tein uskontotieteen gradua Suomessa asuvista musliminaisista, ja rajasin työn koskemaan yhtä kansallisuutta. Valitsin aiheeksi kurdit tietämättä heistä juuri mitään. Jätin gradun sosiaalipolitiikan laitokselle, vaikka se oli ollut sivuaineeni.

Matkustin Kurdistaniin (Kaakkois-Turkkiin) ensimmäisen kerran vuonna 1997. Tämän matkan jälkeen halusin paneutua kotimaassaan asuvien kurdien tilanteeseen, vaikka sitä ennen olin ollut kiinnostunut pakolaisina olevien kurdien asioista. Aloin tehdä lisensiaattityötä aiheesta samana vuonna.

Millaista on elää tai vierailla suomalaisena Turkissa juuri nyt, vaikuttaako poliittinen asetelma (Suomi EU:n puheenjohtajamaana vs. Turkki EU-jäseneksi haluavana mutta ei kovin haluttuna) ihmisten suhtautumiseen?

En tunne Länsi-Turkkia enkä tiellä miten siellä suhtaudutaan suomalaisiin. Kaakkois-Turkissa juuri kukaan ei tiedä missä Suomi on, jos sanon, että se Amerikan mantereella, kukaan ei epäile asiaa. Kurdit ovat hyvin politisoitunut kansa, kaikki tietävät kuka on Olli Rehn. Kurdit pitävät hänestä, mutta eivät tiedä, että hän on suomalainen tai että Suomi on EU:n puheenjohtajamaa. EU-vastaisuus on lisääntynyt paljon viime aikoina Turkissa.

Kurdit ovat kuuluisia vieraanvaraisuudestaan, josta voi lukea jo vanhoista matkakertomuksista. Kurdistanhan sijaitsee sekä Silkkitien että idästä Mekkaan johtavan pyhiinvaellusreitin varrella. Vieraanvaraisuus pätee edelleen, he todella rakastavat ulkomaalaisia. Käytännössä tämän huomaa sekä suurista että pienistä asioista, esimerkiksi teetä tarjotaan jatkuvasti. Minulle käy myös usein niin, että kaupassa otetaan tavarasta halvempi hinta kuin mitä hintalapussa lukee. Tätä sattuu niin usein, että se ei voi olla myyjän virhe.

Koska vierailit Turkissa ensimmäisen kerran? Millainen maa se oli silloin?

Kävin Turkissa ensimmäisen kerran maaliskuussa 1997 suomalaisen newroz-delegaation mukana. Newroz on kurdien uusivuosi, jota vietetään kevätpäivän seisauksen aikaan. Tuolta matkalta on jäänyt mieleen toisaalta upeat vuoristomaisemat, joista parhaimmatkaan valokuvat eivät välitä kuin kalpean aavistuksen. Toisaalta olin järkyttynyt sotilaiden ja sotilaskaluston paljoudesta, jollaista en ollut koskaan nähnyt.

Yhdeksän ja puoli vuotta sitten poliittinen tilanne kurdialueella oli paljon jännittyneempi kuin nykyään, juuri kukaan ei uskaltanut puhua ulkomaalaisten kanssa.

Millainen on kurdien nykyinen asema Turkissa?

Tähän on vaikea vastata lyhyesti. Turkin tasavalta perustuu teesiin "yksi valtio, yksi kansa, yksi kieli, yksi kulttuuri"- vähemmistöillä ei siis ole oikeuksia. Kurdien oikeuksia ajavan liikkeen tärkein tavoite on saada kurdin kielelle vähemmistökielen asema, siis samanlainen tilanne kuin ruotsinkielen asema Suomessa. Kurdien tarkkaa lukumäärää Turkissa ei tiedetä, heitä on ehkä noin 17 miljoonaa.

Kurdialueella, siis Kaakkois-Turkissa, on valtavasti luonnon rikkauksia, kuten öljyä ja mineraaleja ja se on hyvää maatalousaluetta, koska Eufrat ja Tigris virtaavat siellä. Kurdit eivät tästä hyödy, vaan useimmat heistä ovat hyvin köyhiä. Viime vuosikymmenellä armeija tuhosi alueella olleista viidestä tuhannesta kylästä noin kolme ja puoli tuhatta kylää. Poltettujen kylien asukkaiden, noin kolmen miljoonan ihmisen, olot suurkaupunkien slummeissa ovat edelleen hyvin vaikeat eivätkä he ole saaneet humanitaarista apua ulkomailta. Väitöskirjani keskeinen tulos oli se, että Kaakkois-Turkin terveystilanne oli viime vuosikymmenellä yhtä huono kuin Saharan etelänpuoleisen Afrikan.

Entä Turkin ulkopuolella?

Euroopassa elää ainakin kolme miljoonaa kurdia siirtotyöläisinä tai pakolaisina. Monien elämä Euroopassakin on vaikeaa. Turkin kansalaisten on vaikea saada turvapaikkaa EU-maista, se myönnetään vain mikäli heillä on näyttöä yksilöön kohdistuvasta sorrosta. Monien muiden maiden (kuten Afganistan, Irak ja Somalia) kansalaisten kohdalla riittää se, että maan olosuhteiden tiedetään olevan vaikeat.

Monien EU:ssa laillisestikin siirtotyöläisinä elävien kurdien elämä on vaikeaa, he tekevät esimerkiksi Saksassa raskaimpia ja huonoimmin palkattuja töitä. Hyvin monet lähettävät pienestä palkastaan säännöllisesti rahaa sukulaisilleen Turkkiin.

Turkkilainen Orhan Pamuk voitti juuri Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Miten turkkilainen media on reagoinut Pamukin Nobeliin?

Päätös hämmentää turkkilaisia. Pamukillahan oli vielä alkuvuonna kesken rikosoikeudenkäynti, jossa häntä syytettiin turkkilaisuuden häpäisemisestä, koska hän totesi lehtihaastattelussa armenialaisten kansanmurhan tapahtuneen. Nobelin kirjallisuuspalkintopäätöksen jälkeen Turkissa ei ole alkanut julkista keskustelua Pamukin esille nostamista ongelmista.

Turkin tärkein englanninkielinen lehti Turkish Daily News käsitteli Pamukin palkintoa vain vähän. (Lehti seuraa maailman tapahtumia yleensä huolellisesti, se uutisoi mm. sen, että Aki Kaurismäki kieltäytyi Oscar-ehdokkuudesta.) Lehden kolumnisti Mehmet Ali Birand toteaa, että turkkilaiset eivät osaa nauttia Nobelin kirjallisuuspalkinnosta. Hän jakaa turkkilaisten reaktiot kolmeen kategoriaan:

1. jotkut pitävät palkintoa salaliittona lain 301 (turkkilaisuuden häpäiseminen) kumoamiseksi
2. jotkut ovat kateellisia Pamukille
3. jotkut pitävät Pamukin voittoa hyvänä asiana, mutta eivät uskalla ilmaista sitä.

Artikkeli löytyy tästä:
http://www.turkishdailynews.com.tr/article.php?enewsid=56924

Miten tavallista on se, että taiteentekijä saa Turkissa syytteenteoksensa tai omien haastattelulausuntojensa takia?

Tämä on tavallista, mutta tarkkoja lukuja minulla ei ole. Niitä löytää esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöjen englanninkielisiltä nettisivuilta:

IHD (Human Rights Association): http://www.ihd.org.tr/eindex.html
Mazlum Der: http://www.mazlumder.org/ana.php?konu=ana&lang=en
Kurdish Human Rights Project: http://www.khrp.org

Onko taide Turkissa väistämättä myös poliittista?

Ei suinkaan kaikki taide. Kurdien taiteen kohdalla asiaan vaikuttaa se, että Turkin virallisen näkemyksen mukaan maassa ei ole muslimivähemmistöjä. Jos taideteos kertoo muslimivähemmistön kulttuurista, se kyseenalaistaa tämän politiikan.

Kurdien taiteessa erityisen tärkeitä ovat musiikki ja tanssi. Miehet ja naiset tanssivat kurdien perinteisiä tansseja yhdessä, joten tanssien arvellaan olevan vanhempia kuin islamin uskonto. Kurdeilla on myös mattomalleja, joissa on eläinten kuvia, vaikka islamin uskonto kieltää elävien olentojen kuvaamisen. Ne kertovat Noakin arkista, joten mallit ovat todella vanhoja.

Parhaillaan kurdeilla on menossa varsinainen kulttuurirenesanssi ja he kehittävät uusia taidemuotoja, esimerkiksi teatteri on kurdeille aivan uusi asia, jossa on otettava kantaa siihen voivatko miehet ja naiset esiintyä yhdessä. Teatteri ja moderni maalaustaide kuvaavat usein kurdien kärsimyksiä, joten on selvää, etteivät ne ole valtion mieleen. Uskon, että taiteen avulla kurdit pystyvät käsittelemään emotionaalisesti kokemiaan kauheuksia. Perinteisesti kurdikulttuuriin ei kuulu ongelmista puhuminen.

Onko turkkilaisten taiteilijoiden vapaus rajoitetumpaa kuin eurooppalaisten, esimerkiksi suomalaisten?

Turkkilainen taide on rikasta ja monipuolista. Turkin taide-elämä perustuu sen rikkaaseen kulttuuriperintöön. Taide ja tiedonvälitys on vapaata, mikäli niissä käsitellään muita asioita paitsi kurdeja tai islamia. Näissä asioissa rajat tulevat vastaan hyvin nopeasti.

Olet parhaillaan Suomessa. Aiotko palata Turkkiin? Jos, niin millä mielellä?

Haluaisin matkustaa pian Turkkiin, se riippuu siitä koska minulla on aikaa. Millä mielellä? Huolestuneena. Turkin tilanteessa on nyt monia huolestuttavia merkkejä, turkkilainen kiihkonationalismi lisääntyy nopeasti. Viime kesänä (2006) maassa tuli voimaan uusi terrorismin vastainen laki, ja kurdit ovat aika peloissaan. Syksystä 2004 kevääseen 2006 olen saanut seurata Turkissa kehityksiä ja uudistuksia. Tämä kausi näyttää nyt päättyneen.

Turkin tilanne voi nopeasti muuttua hyvin huonoksi, ja maassa on jopa Balkanin niemimaan tapaisen etnisen konfliktin vaara. Toisaalta on myös mahdollista, että kurdikysymykseen aletaan vihdoin etsiä poliittista ratkaisua, mikä johtaisi Turkin muidenkin ongelmien ratkaisemiseen ja maan demokratisoitumiseen. Tähän vaikuttaa kurdien painoarvon lisääntyminen maailman politiikassa ja Pohjois-Irakin kurdien Yhdysvalloilta saama tuki.

Mitä haluaisit suomalaisten erityisesti ymmärtävän kurdeista tai Turkin tilanteesta yleensä?

Turkki, erityisesti Kaakkois-Turkki (kurdialue), on kulttuurisesti rikas maa ja ihmiset ovat lämpimiä ja ystävällisiä. Jos matkustaa Turkkiin, kannattaa mennä muualle kuin turistikeskuksiin, itään tai länteen, ja tutustua todelliseen elämään. Matkustaminen on helppoa ja halpaa, bussit kulkevat joka paikkaan ja hotelleja ja ravintoloita löytyy kaikkialta.

Turkissa on paljon mielenkiintoisia asioita, sekä hyviä asioita että ongelmia. Toivon, että tiedotusvälineet kertoisivat niistä.

Kristiina Koivusen blogi: www.kurdistan.vuodatus.net
Valokuva Munzurin luonnonsuojelualueelta Tuncelissa: Kristiina Koivunen.
Kristiina Koivusen kasvokuva: Uutistoimisto DIHA.

11 kommenttia:

sikuri kirjoitti...

Erinomainen haastattelu! Olen kurdien kanssa jollakin tavoin tasoissa, koska en tiedä heistä juuri mitään ennestään, eivätkä he minusta, tarkoitan siis Suomesta. Suomen itsenäistyminen oli onnekas tapahtuma, ei pelkästään kansan ja kulttuurin varassa. Soisimme kurdeille ja kaikille muillekin kansakunnille, joilla on oma kieli ja kulttuuri, samanlaisen mahdollisuuden. Kiitos tästä haastattelusta Kristiina Koivunen ja haastattelija - Maria?
Hyvin antoisa!

Kristiina Koivunen kirjoitti...

Hei Sikuri! Haastattelukysymykset teki tietysti Maria. Olen hänelle kiitollisuuden velassa siitä, että tutustuin blogeihin ja aloitin omankin blogin. Löysin Marian blogin sattumalta kun etsin netistä tietoa Julia Cameronin "Tie Luovuuteen" -kirjasta. Blogit, joita seuraan ovat pääasiassa sellaisia, joihin on linkki Marian studiosta. Turkissa ollessa pysyn Suomen tapahtumista perillä niiden avulla.

Seuratessani kurdien kamppailua omien oikeuksiensa puolesta olen usein ajatellut kiitollisuudella sitä, miten taitavia omat johtajamme olivat saadessaan Suomelle itsenäisyyden 1917 ja myöhemmin puolustaessaan sitä.

Maria kirjoitti...

Hei Sikuri ja Kristiina.
Reiluuden nimissä on kerrottava, että Nonotoimituksen Luke teki noin puolet kysymyksistä. Monesti haastattelua suunnitellessamme annamme muillekin Nonolaisille mahdollisuuden kysyä jotakin haastateltavalta, vaikka yksi kokoaakin sitten materiaalit jne.

Anonyymi kirjoitti...

Olen suomenruotsalainen ja olen aina ollut tietoinen meidän kielemme erityisasemasta maailman kielin keskuudessa.

Suomessakaan millään muulla kielellä ei ole samaa statusta.

Ei saamenkielellä, ei romanilla, ei venäjänkielellä...

Eikä Ruotsissakaan ole ruotsinsuomalaisilla minkäänlaista statusta.

Suomessa taistellaan ruotsinkielen yksinoikeutta vastaan... sitä kutsutaan pakkoruotsiksi... ja asenne suomenruotsia ja suomenruotsalaisia kohtaan ei ole todellakaan kadehdittava.

Miksi taistelet kurdien kielen puolesta, etkä meidän omien vähemmistöjen kielien puolesta? Miksi unohdat Turkin kaikki muut vähemmistöt ja heidän oikeutensa omaan kieleen.

Kerro miten Turkki yhtäkkiä pystyisi järjestämään kouluopetusta kaikilla vähemmistökielillä? Kun opettajia ei riitä muutenkaan kaikkialle?

Anonyymi kirjoitti...

kristiina koivunen,olette väärin nevroz asiasta,,newroz ei ole vain kurdien juhla,,se on iranissa azerbaycanissa,turkmenistanissa, turkissa ,, etsii lisää tiedoa newrozista, älä kirjoita ennen olet varma, http://kurdistan.vuodatus.net/blog/category/Turkin+tilanne , suomessa saamelaiset,tai romaanit mustalaiset saako oma kieltä peruskoulu?

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä haastattelusta. Hienoa työtä teet Kristiina, jatka samaa rataa.

Neiti G. kirjoitti...

Todella mielenkiintoinen ja ytimekäs haastattelu, kiitos! Toivoisin, että kansa tietäisi enemmän Kristiinan ja muiden hänen kaltaistensa(onkohan niitä??)tutkijoiden tiodosta sekä olisivat kiinnostuneita asioista. Vain tieto on meidät saanut kunnialla tähän päivään.
Anonyymi-kaverit kuulostavat hyvin vihaisilta, mutta se on normaalia ihmisille, joille ei ikinä mikään riitä. Ajatella ruotsin kielen tilannetta Suomessa, kyllä ollaan ahneita jos lisää pyydetään. Pakkoruotsi on vain mielipide, Teidän tosiaan pitäisi vähän nähdä enemmän,että mitä se MIELIPIDE voi aikaansaada joiden ihmisten kohdalla. Kristiina hyvin ilmaisi jonkin verran siitä.
Turkissa valmistuu korkeasta koulusta tuhansia vuosittain, jotka jäävät työttömiksi, tai saavat naurettavan palkan, kyllä opettajia riittäisi, mikäli tahtoa olisi. Muut vähemmistöt ovat TODELLISIA vähemmistöjä, eivät 20 miljoonaa!!!


Newroz on muidenkin juhlaa jollain tavalla, kuitenkin vain kurdeilta kieletty, eikö tämä ole hassua? Se nimenomaan tekee Newrozista heidän Newrozin..Tiedätkö itsekään miten muut perustelevat Newroz-juhlaansa, onhan samoja ajankohtia, jolloin maailman kansat juhlivat jotain, vaikkakin omilla perusteilla ja perinnöillä.

Ei ole edes aihe puhuttavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Se on PERSIALAISTEN uusivuosi

Anonyymi kirjoitti...

Loistava haastattelu ja hienoa työtä Kristiina teet.
Hyvää Newrozta! (Newroz Piroz Be! (kurdiksi) ).

Anonyymi kirjoitti...

Thanks :)
--
http://www.miriadafilms.ru/ приобрести кино
для сайта nono102.blogspot.com

Raimo kirjoitti...

Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi."

Suomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.

lyyxem.freehostia.com/teljo.htm


"Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia."

"Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan."

- Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori

lyyxem.freehostia.com/1930.htm


Vuonna 1905 yleistä äänioikeutta vastusti "Huusis"-lehti. Linkissä Tuulispään pilapiirros.


Piikkilangalla aidattu koulu Espoossa talvella 1908

Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu vuonna 1906. Jouluna 1907 C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille piikkilanka-aidan sekä karkoitti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois.

kemts.freehostia.com/1900-alku.htm