Omasta etunimestään voi syyttää vanhempiaan, ellei sitten käytä nimilain suomaa oikeutta ja vaihda nimeään. Mutta kun on keksittävä itselleen nimimerkki, on itse vastuussa siitä, millaisen kuvan nimi kantajastaan antaa.
Nick tai nikki, eli tässä kirjoitelmassa nimimerkki, on eräänlainen taiteilijanimi. Se kertoo ihmisen sukupuolen tai sukupuolettomuuden; se voi paljastaa kulttuuritaustan, kielitaidon tai jopa iän. Jos siis haluaa kertoa ihmisille jotain itsestään tai toisaalta peittää jotain ominaisuuksiaan, voi se onnistua nimimerkin avulla. Nimimerkki on virtuaaliympäristössä se ensimmäinen vaikutelma, kasvot ja käyntikortti, joka tietoisesti tai tahtomattamme kertoo, kuka olemme.
Peitellessämme ja harhauttaessammekin kerromme nimittäin itsestämme paljon. Jos olen nainen, ja valitsen nimimerkikseni miehen nimen, kertoo se suhteestani sukupuoleen. Ainakin siis sen, että en halua välttämättä deittailla, siis ainakaan miesten kanssa. Jos valitsen nikin Sari352, kerron anonyymiyteni takaa olevani vaatimaton, mielikuvitukseton olento. Joku saattaa tosin käyttää vastaavaa nimi+numero yhdistelmää ironisena näennäistavallisena taitelijanimenä, mutta useimmiten se kertoo vain kuinka monta saria on kyseiseen palveluun rekisteröitynyt.
Yksinkertaisinta on tietysti valita nimimerkikseen ihailun kohde: sarjakuvasankari, muusikko, kirjailija, taiteilija, filosofi, tiedemies, poliitikko tai vaikkapa toteemieläin. Mutta useimmiten käy ilmi, että 'Sartre' on filosofinen kuin kumisaapas ja 'tiikeri' on ylipainoinen lahtelaismies; se että ihailee Einsteinia ei valitettavasti tee viisaammaksi. On siis mietittävä, onko nimimerkkinsä mittainen, tai ainakin on otettava selvää kuka se alkuperäinen nimen kantaja oikein oli.
Jos näen nimimerkin, jonka viittausta en ymmärrä, esimerkiksi siksi että se on selkeästi jotain itselleni tuntematonta kieltä, herättää se joko uteliaisuutta tai pientä ärtymystä; mongolialaisen laulajan tai muinaisen indonesialaisen jumaluuden nimi saa henkilön vaikuttamaan eksoottisuutta hakevalta juntilta, ellei kyseessä todella ole mongolialaisen musiikin tai uskontotieteen harrastaja. Samaa kastia ovat mielestäni myös hip-hop-artistien nimiä jäljittelevät nimimerkit; ne voivat olla tosi viileitä tai sitten hellyttävän naurettavia.
Latinan- tai kreikankieliset nimimerkit kielivät halusta vaikuttaa klassisen filosofiselta, ja taiteellinen vaikutelma on taattu, jos nimimerkki on luonnonilmiöstä väännetty epäsana. Söpöt, lemmikkieläimen nimeä muistuttavat nimimerkit puolestaan voivat antaa vaikutelman kotoisesta, maanläheisestä ihmisestä, mutta raja söpöyden ja pornotähteyden välillä on usein häilyvä, joten on oltava tarkkana onko tulos pörröinen vai karvainen. Jos nyt ehdottomasti haluaa korostaa seksuaalista vetovoimaansa, parhain kikka on lisätä nimimerkkiin viittaus johonkin perinaiselliseen/miehekkääseen, rohkeimmat voivat vaikka valita jonkun niistä tavallisilta nimiltä vaikuttavista, sukupuolielimiin viittaavista kiertoilmauksista, joita kielemme vilisee.
Oma lukunsa ovat liioitellut nimimerkit, joiden takana voi olla joko sekopäinen hihhuli tai itseironinen huumorimies/nainen. Lord of Distruction tai Angel of Death ovat hauskoja, tosin vain jos nimimerkin omistaja ei harrastuksenaan polta pikkueläimiä metsään rakentamansa viisisakaraisen tähden keskellä.
Ei siis ole ollenkaan yksinkertaista, minkä nimimerkin itselleen valitsee. Ja kuitenkin paras tapa on mielestäni se, miten itse olen valinnut nimekseni Lady Baffles. Nimittäin sattumalta. Tein hakua elokuvista, ja löysin vahingossa kirjoitusvirheen kautta ohjaajan, joka on 20-luvulla tehnyt sarjan mykkäelokuvia (!). Elokuvien sankaritar on Lady Baffles, eräänlainen herrasnais-rikollinen, jota Detective Duck yrittää saada kiikkiin. Ihastuin sekä elokuvien hauskoihin nimiin että erityisesti Lady Bafflesin henkilöhahmoon, ja niin valitsin sen nimimerkikseni. Kertoohan se ainakin sen, että pidän vanhoista ajoista ja elokuvista ja että huumorintajuni on hieman omalaatuinen. Tai ainakin niin haluaisin ihmisten minusta ajattelevan.
Lady Baffles (blogi keksi)
Kuva: http://www.sxc.hu/photo/421471
6 kommenttia:
Olipa hyvä kirjoitus, Lady. Ja mielenkiintoinen. En itse ole sen kummemmin ajatellut eri nikkien etymologioita/syitä/jne, mutta kyllähän eri nikit herättävät erilaisia mielikuvia.
Itse kirjoitin SusuPetalin etymologiasta 1-vuotis postauksessani, laitan sen tuohon kotisivukohtaan, jos joku haluaa lukea -sen kummempaa juttua siitä ei saa aikaan revittyä:)
Mielenkiintoinen kirjoitus, itsekin mietiskelen nimimerkkien taustaa ja sitä miksi ne luovat kantajastaan päässäni jonkinlaisen kuvan.
Omaa nimimerkkiäni ei välttämättä heti tajua nimimerkiksi, siinä kun on etu-, ja sukunimi. Otin oikean nimenkaltaisen nimimerkin vanhasta tottumuksesta (Olen aina kirjoittaessani mm. arvosteluita käyttänyt nimi-nimimerkkiä).
Täytyykin kirjoittaa nimimerkkini taustasta teksti, mutten ainakaan vielä sitä julkaise, nimimerkkini kun on eräänlainen väännös oikeasta nimestäni ja vaikkei henkilöllisyyteni sinällään salaisuus olekaan (Kymmenkunta bloggaajaa tietää kuka olen), haluan kuitenkin toistaiseksi säilyttää tämän kuvitteellisen sielun joka blogistaniassa vaeltaa.
Kenties siitä kehittyy itseäni parempi ihminen ja lopulta oikea henkilöllisyyteni jää sen varjoon yksinäisyyttään itkemään...
Erinomainen postaus tosiaan ! Sai miettimään mitä mielikuvia oma nikki herättää. Usein se tulee valittua aivan liian hätäisesti, kahden tunnussanapyynnön välissä ja sitten sitä jumittuu nikkiinsä.
Olenkin laittanut pligaa-etymologian sivupalkkiini, kun siitâ tuli kysymyksiä - viljelin termiä aika ahkerasti muutama kuukausi sitten.
Kiitos.
(Kommentoin jo kerran, mutta se ei vaan tarttunut tänne.)
Susu, sinulla onkin yksi niistä nimimerkeistä, joka herättää heti kiinnostusta; tulee tunne, että siinä on jotain takana. Niinkuin onkin.
Johannes, näin nimimerkkianalyyttikkona voisin sanoa, että en ole koskaan ajatellut, että nimimerkkisi olisi 'oikea' nimi. Jotenkin se on liian hieno tai jotain.
Tuo pliigaa on hauska sana; itse luulin ennen selityksen lukemista, että se on jokin viileä nykyranskankielinen ilmaisu. tai niinhän se onkin, nyt! :)
p.s. kiitos toimitukselle puuttuvan kuvan ja linkin lisäämisestä!
Minulla oli nickinä Kiltin Tytön Blogin aikaan pelkkä Hahmo. Se kertookin paljon kuinka suhtauduin itseeni. Olin vain Hahmo, jolla ei ollut mitään omaa persoonallisuutta. Siltä siis tuntui...
Mutta kun lähdin opiskelemaan Limigan taidekouluun ja aloin kirjoittelemaan meidän omaan blogiimme omalla nimellä Heidi, tulin lähes jakamielitautiseksi! Heh.
Siksipä päätin yhdistää nimet ja nyt olen HeidiHahmo.
Ehkä joskus tuo Hahmo lähtee kokonaan pois tuolta nimen perästä.
Minulla joukko muitakin domaineja, mutta ihmiskuntaa ehdotin aikanaan erään kaupallisen palvelun nimeksi, mutta ei kelvannut.
Ja onhan tässä se mahdollisuus, että minä päätän, kuka kuuluu ihmiskuntaan.
Minun oma, virallinen nimeni, jolla kirjoitan, on otettu. Nykysuomeksi käännettynä sen voisi ajatella olevan Kivi Kääpiö. Kiinasta sen transliterisointi on suunnilleen Tshu Tshou ja herätti ihastusta paikkallisten joukossa. "kivi" on siellä nimi, joka perinteisesti annettu sille pojalle, josta toivotaan vanhuuden turvaa, mutta "kääpiö" ei ole heillä nimistössä.
Kun Kivi Kääpiö sitten näyttää heidän peli- ja lapsionnen jumalalta, ja painaa noin kolmen vakiokiinalaisen verran, syntyi asiaan vielä uusi taso.
Mm. Mainostoimisto Bobin kaverit ovat olleet sitä mieltä, että minun olisi pitänyt ottaa erään esiäitini nimi. Ylivertainen olisi tehnyt kerralla selväksi pistä kana kusee, mutta kun olin siinä vaiheessa käyttänyt jo tätä nimeä 15 vuotta, enkä nimeäni ottaessa ollut tietoinen mummoni esivanhemista naislinjassa.
Jos poikani äidin ehdotus nimeksi olisi mennyt läpi, poikani nimi olisi ollut Arlo, ja toinen nimi Maria-Dareios. Minä en olisi pistänyt pahekseni heidän suvussaan aikaisemmin käytettyjä nimiä, kuten vaikkapa Karl, Herman, Arnulf, Heinrich, Manuel, Vladimir, Odo ja toiseksikin nimeksi olisi kelvanut häidän sukunsa nimistä vaikkapa Ansgarius.
Poika sai kuitenkin nimensä minun velipuoleni, Hiekkamaiden Prinssin mukaan, järjestysnumerokseen neljännen ja toiseksi nimeksi kehitelmän minun alkuperäisestä nimestäni. Harkitsin jonkin aikaa että hän olisi pitänyt äitinsä nimen, mutta 18 merkkiä olisi ollut vähän hankala.
Tytön nimi olisi ollut paljon helpompi; Leila Martha-Katarina, siitä oli yleinen yksimielisyys, mutta sitä ei sitten tarvittu.
Blogillani on parikin kirjoitusta nimistä, joista tuoreempi käsittelee lempinimiäni.
Lähetä kommentti