Kello viiden tee - syanidilla, kiitos on bloginimi, joka on kaihertanut mieltäni. Teeaika herätti muistikuvia parin vuoden takaisesta matkasta Skotlantiin - ennen matkaa olin lukenut saarivaltakuntalaisten tavasta juoda teetä ja syödä keksejä tietyillä kellonlyömillä, mutta minulle oli yllätys, että tapa oli erittäin totta,tee aina teepannusta tarjoiltua ja lisänä bisquits, ei cookies. Syanidista taas tulivat mieleen Agatha Cristien yläluokkaiseen maalaisidylliin sijoittuvat murhamysteerit, ne joissa murhaaja on aina se vähiten epäilyksiä herättävä puhdas pulmunen.
Päätin kysyä Elegialta, mistä moinen nimi on peräisin. Näin Elegia vastasi:
"Kello viiden tee viittaa brittiläiseen perinteeseen, mutta minulla nimen synty liittyi enemmänkin ikivanhaan japanilaiseen teeseremoniaan, jossa on hyvinkin tarkat säännöt teehetkelle. Blogin nimi syntyi kuin itsestään, koska olin tuolloin tekemässä kulttuuritutkielmaa Japanista, joten sieltä se nimi-ideakin putkahti. Pelkkä tee olisi ollut mielestäni hölmö nimi, joten lisäsin siihen tunnetun käsitteen eli tuon ajankohdan.
Syanidia halusin teehen, koska sen oli tarkoitus heti tuoda esille, ettei blogissani välttämättä käsitellä mitään rentoja ja mukavia teepöytäaiheita. Se kuvaa myös osaltaan huumorintajuani, joka on aika musta. En muuten itse juo juuri ollenkaan teetä. Viime kerrasta taitaa olla aikaa useita vuosia ja silloinkin kyseessä oli yksittäistapaus, kun ei kahvi maistunut. Jos juon teetä, nautin sen hunajan kera syanidin sijasta.
”Nimeni” blogissa, Elegia, taas mielestäni kuvaa aika osuvasti erästä puolta itsestäni. Sitä puolta, joka on vaikea (ristiriitainen). Tähän elegisyyteen perustuu bloginikin ja siitä voi joku saada kohtalaisen synkän kuvan. Minä en välitä siitä. On aika totta, ettei ihminen tarvitse tukea onneensa, mutta vaikeuksiinsa kylläkin. Minä pohdin niitä aiheita, jotka minulle ovat ongelmallisia ja joita ehkä häpeänkin. ”Testaan” myös omia mielipiteitä ja toivon, että löytyy muita samalla tavalla ajattelevia. Se helpottaa. Myös kommentit, joissa joku sanoo ymmärtävänsä tai samastuvansa, tuntuvat hyvältä. En ole ajatuksineni yksin, on muitakin.
Blogini on purkautumiskanava minulle. En koe omaavani mitään netti-identiteettiä, koska en esiinny missään muualla internetissä Elegiana enkä minään muunakaan. Erääseen kirjoittamiseen liittyvään keskustelupalstaan tosin olen kirjautunut (en nimellä Elegia), mutta hyvin harvoin siellä nykyään käyn, saati sinne kirjoitan."
Kuvalähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuva:Tea_ceremony_performing_2.jpg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti