Lontoolaisen businessmaailman moniottelija Max (Russell Crowe) perii setävainajansa (Albert Finney) viinitilan ja pakkaa laukkunsa pelmahtaakseen pikaisesti Etelä-Ranskaan. Valo viinitilalla on ihana, maa punaista ja kuivaa, viinipensaat lehteviä, vaikka niiden sadosta valmistettu viini onkin mitä hirveintä litkua. Sedän asujaimisto on komea, mutta rapistunut. Silti se täynnä ääniä menneisyydestä. Lapsena Max vietti paljon aikaa persoonallisen (ja opettavaisen) setänsä kanssa, mutta syystä tai toisesta miesten tiet erosivat, eikä Max tavannut setäänsä tämän viimeisinä elinvuosina. Business-maailma on tehnyt Maxista kovan ja tunteettoman, tämän Max kertoo vapaaehtoisesti paikallisen bistron temperamenttiselle emännälle, ennen kuin he alkavat tehdä parempaa tuttavuutta...
A Good Year testaa monia nopeuksia, mutta sen perusilme on rauhallinen, välillä lähes unettavakin. Ansioksi luen kuitenkin sen, että elokuvassa viivähdellään, katsojalle annetaan aikaa katsoa auringonvalossa kylpevää laaksoa ja huoneita, joissa valo tulvii. Musiikkiraita on vaikuttava, se tarjoilee mm. Harry Nilssonia, ranskalaista poppia, sekä (vanhaa kunnon) musiikkia, joka on soitettu oikeilla instrumenteilla, syntetisaattoreiden sijaan. Draamaelokuvan huumori ei oikein purrut minuun, mutta Russellin komiikantajuun kylläkin uskon. Albert Finneyn työskentelyä olisin katsonut enemmänkin. Naiset jäävät mielestäni tyypeiksi (Fanny) tai tyngiksi (nuori amerikkalaisnainen, jonka tehtävänä on entisestään sekoittaa asioita viinitilalla. Jo entuudestaan Maxia rassaavat ranskalainen perimyslaki, ongelmat tilanhoitajan kanssa, huono viini...).
Elokuva perustuu Peter Maylen kirjaan, elokuvakäsikirjoitus on Marc Kleinin. Ohjaus on Ridley Scottin käsialaa (mm. Alien, Thelma & Louise, Gladiator).
4 kommenttia:
Jos mainitaan Ridley Scottia niin ei pitäisi unohtaa hänen erästä merkittävintä ohjaustyötä nimittäin "Bladerunner" http://en.wikipedia.org/wiki/Blade_Runner
joka on yksi elokuvamaailman merkittävimmistä scifi-elokuvista (ainakin minun mielestäni).
Jotenkin aina puhuttaessa Ridley Scottista tuppaa unohtumaan juuri nimenomaan tämä elokuva. Mainitaan Alien ja varsinkin Gladiaattori. Alien on minusta hieno trilogia mutta Gladiaattori kuuluu sarjaan...kyllähän sen katsoo...
Hei Rune.
"Bladerunner" tosiaan unohtui - varmaankin siksi, etten ole koskaan nähnyt sitä. Hyvä, että muistutit sen olemassaolosta. "Alien"-elokuvia toisaalta ei voi kai koskaan unohtaa... harvinaisen erinomaiseksi ne tekee mm. se, että sankari on nainen.
Minulle taas Ridley Scott tuo aina mieleen juuri Blade Runnerin. Mielettömän hieno elokuva, joka ensimmäisellä katsomiskerralla teki voimakkaan vaikutuksen.
Good Year elokuvan takakansiselostuksista syntyy tietyt odotukset. Ohjaaja on saanut käsiinsä kaiken mitä voi täyttääkseen nämät.
Ensi hetkistä odottaa hetkeä jolloin äkkiväärät leikkaukset vaihtuvat elokuvatyyppiin sopiviksi, täytyyhän henkilökuvaus ensin tehdä riittävän ärsyttäväksi kiireineen. Odottaa saa ihan lopputeksteihin.
Kuten sanottu, ohjaajalla on kaikki ainekset käsissä mutta lopputulos on järkyttävän kehno.
Scott takoo toimintaa mutta draaman tekijäksi mies on täysi nolla.
Lähetä kommentti