Koska kertaus on opintojen äiti, päätin kirjoittaa Petri Tammisesta, hänen kirjoistaan ja erityisesti Enon opetuksista, vaikka Maria jo ansiokkaasti arvioi Enon aiemmin.
Tamminen on minulle jokseenkin tärkeä kirjailija. Silti en muista, miten hänen kirjoihinsa alkujaan tutustuin. Kas, muistanpas. Kerran liki kymmenen vuotta sitten lainasin kirjastosta erään novellikokoelman ja puolessa välissä aloin ihmetellä kirjan nimeä. Minusta se oli 'Eläimiä', mutta ihmisiähän henkilöt olivat, hullunkurisia ja vinksahtaneita tosin.
Miehen ikävästäkään (1997) en muista juuri mitään, paitsi että sen päähenkilö oli mies ja eksyksissä ja jokseenkin sympaattinen. (Lue lisää...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti