30.10.06

Haastattelu: Pasi Ilmari Jääskeläinen

Valokuva: Tommi Anttonen
Pasi Jääskeläinen (s. 1966) on jyväskyläläinen kirjailija. Häneltä on ilmestynyt novellikokoelma Missä junat kääntyvät (2000) ja tänä syksynä esikoisromaani Lumikko ja yhdeksän muuta.


Atena julkaisi tänä vuonna romaanisi Lumikko ja yhdeksän muuta. Mikä oli alkusysäys teokselle?

Ihan alussa oli pieni joulunäytelmä, eräänlainen kauhusatu, jonka kirjoitin vuosia sitten ainejärjestön pikkujouluihin. Siinä esiintyi Laura Lumikko, lastenkirjailija, ja hänen perustamansa Tulevien Kirjailijoiden Klubi. Silloin syntyi tuo perusasetelma, eli tarina kirjailijasta, joka on kasvattanut joukon kirjailijoita. Kaikki temaattisen tason jutut ja muut kuviot sitten syntyivät paljon myöhemmin, kun aloin tosissani kirjoittaa romaania.

Romaanissa tutkiskelen ihmisen identiteettiin liittyviä kysymyksiä, sitä, mistä meidän olemuksemme lopulta koostuu.

Olet blogissasi määritellyt tekstisi lajiksi reaalifantasian. Mitä se tarkoittaa?

Reaalifantasia on emansipatorinen käsite. Kirjallisuutta on pitkään kahlittu genrejaottelulla ja toisaalta Suomessa nimenomaan realismin ylivallalla; realismin rajoja murtava romaani on päätynyt helposti genremarginaaliin, ja monethan kiertävät kaukaa teokset, joista puhutaan scifinä tai fantasiana. Reaalifantasia on lähtökohtaisesti realistista korkeakirjallisuutta, joka hyödyntää tarvittaessa fantasian, scifin tai vaikkapa dekkarin keinoja, jos ne auttavat käsittelemään kirjan teemoja ja tuovat jotain lisäarvoa teokseen. Reaalifantastikko ottaa siis käyttöön kaiken, mitä kirjallisuudessa on sen historian aikana kehitelty, sitoutumatta sen enempää tiukkaan arkirealismiin kuin mihinkään genreenkään.

Kuka muu voisi tyylinsä puolesta olla reaalifantastikko?

Reaalifantastikkojen esitteessä ovat mukana minun lisäkseni Anne Leinonen, J-P. Koskinen ja J. Pekka Mäkelä, jotka ovat siis olleet mukana tässä reaalifantasia-ajatuksessa. Muita tyypillisesti reaalifantasiaa kirjoittavia kirjailijoita ovat mm. Johanna Sinisalo, Maarit Verronen, Leena Krohn, Jyrki Vainonen, Sari Peltoniemi, Kurt Vonnegut, Peter Höeg... Voisin luetella nimiä loputtomiin, mutta tarkoitus ei kuitenkaan ole pystyttää uusia raja-aitoja kirjojen ja kirjailijoiden välille vaan nimenomaan kumota vanhat.

Kirjallisuus on kirjallisuutta, eikä sitä voi kovin pitkälle määritellä realismin ja fantasian käsitteiden avulla. Voidaan löytää hyvin mielikuvituksetonta fantasiaa ja scifiä ja toisaalta hyvinkin mielikuvituksellista ja ajatukseltaan vapaata realistista proosaa. Genrejaottelut ovat kirjallisuuden periluonteen vastaisia, sillä minkä tahansa teoksen syvin olemus ei määrity juonielementtien realistisuuden tai fantastisuuden varassa. Reaalifantastikko on kuka hyvänsä kirjailija, joka vapauttaa itsensä genresidonnaisuudesta, olipa genre sitten arkirealismi tai vaikka scifi. Reaalifantastikko voi kirjoittaa ensin arkirealistisen romaanin, sitten fantasiaelementeillä operoivan teoksen ja seuraavaksi vaikka dekkarin, jos tarinoista sellaisia tulee. Kirjallisuus on perimmäiseltä luonteeltaan vapaata - kirjailijat ovat vuosituhansien saatossa kehittäneet niin monituisia keinoja kertoa tarina, ettei minkään tule estää meitä hyödyntämästä tuota keinovarastoa täysin estottomasti.

Kirjallisuus on jatkumo. Yhdessä päässä on äärimmäinen realismi, toisessa päässä äärimmäinen fantasia. Käytännössä kumpaakaan päätä ei ole mahdollista saavuttaa puhtaasti, vaan kaikki teokset ovat eriasteisia realismin ja fantasian sekoituksia. Tämä on reaalifantasian perusajatus. Kirjailijan pitää voida kirjoittaa tarinaansa fantastisiakin elementtejä ilman, että teos karsinoidaan heti ahtaaseen ja epäilyksiä herättävään genrelokeroon.

Miksi et enää halua tulla määritellyksi scifi-kirjailijaksi?

Koska määritelmä olisi harhaanjohtava. En ole muutenkaan koskaan kirjoittanut tyypillistä scifiä, vaan jonkinlaista realismin ja fantasian sekoitusta. Scifi tuo ihmisten mieleen avaruusoopperat ja sädepistoolit. Scifiä lukee hyvin pieni osa kirjallisuuden ystävistä, suurin osa ihmisistä välttelee scifiksi luokiteltua kirjallisuutta, koska scifi-kirjallisuuden luullaan koostuvan vain "tulevaisuuden teknisillä keksinnöillä spekuloivista tarinoista", kuten scifin tietosanakirjamääritelmä kuuluu.

Miksi haluaisin kirjoittaa vain pienelle lukijakunnalle? Käytännössä moni scifiä vieroksuva ihminen on innostunut romaanistani. Jos sitä markkinoitaisiin scifinä, he eivät olisi edes lukeneet sitä. Ja scifin ystävät osaavat kyllä lukea tuotantoani, vaikka sitä ei scifinä markkinoitaisikaan, jos se vain heitä kiinnostaa. Ja jos joku on niin ennakkoluuloinen ettei lue muuta kuin scifi-leimalla varustettua kirjallisuutta, niin se on sitten huonompi juttu hänelle itselleen.

Eikä romaanissani edes ole scifi-elementtejä. Fantasiaa siitä kyllä löytyy, vaikkakaan ei tolkienilaista.

Ensimmäiset novellini toki kirjoitin ensisijaisesti scifi-yleisölle, ne ovatkin melko mutkikkaita ja toisinaan vaikeita ymmärtää niille, jotka eivät ole tottuneet scifin koukeroisiin juoniviritelmiin. Romaanin kuitenkin kirjoitin suurelle yleisölle, niin ihan tavallisille kirjallisuuden ystäville kuin myös scifistä ja fantasiasta kiinnostuneille, jos he vain lukevat muutakin kuin avaruusoopperaa tai tolkienilaista fantasiaa.

Mitä scifi-fandom sinulle nykyisin merkitsee?

Sitä mitä ennenkin: joukkoa hyvin erilaisia ihmisiä, joista monet ovat kiinnostuneet kirjoittamastani kirjallisuudesta ja jotkut taas eivät. Vieraita, tuttavia ja kamuja. Scifi-fandomissahan minä kirjoittamiseni aloitin, kuten moni muukin kirjan jo julkaissut kirjailijatoveri; ilman Portin kisaa ja fandomin lehtiä tuskin olisin harrastusta tullut aloittaneeksi tai jatkaneeksi. Fandomissa on se kaikkein ennakkoluulottomin lukijakunta, jonka myöntämät Atoroxitkin kannustivat minua kehittymään määrätietoisesti kirjoittajana. Ilman fandomia en olisi tänään kirjailija.

Ja tietysti pidän yhä muiden asioiden ohessa myös hyvästä scifistä ja fantasiasta ja kuulun näin itse fandomiin. Luen säännöllisesti Porttia ja Tähtivaeltajaa, vaikka kirjallinen tai elokuvallinen makuni ei rajoitukaan vain spekulatiiviseen fiktioon.

Miten työstät tekstiä, mikä on tapasi kirjoittaa?

Ideoin ensin perusasetelmia, juonenkäänteitä, henkilöhahmoja, erilaisia kerronnan elementtejä. Sitten, kun kokonaisuus alkaa hahmottua mielessäni, istun koneen ääreen. Kirjoitan, deletoin, hion, muokkaan, kokeilen erilaisia tyylejä, erilaisia kertojaratkaisuja, erilaisia lähestymistapoja. Sadan erilaisen aloituksen jälkeen löydän sen, joka tuntuu oikealta. Kirjoitan hyvin hitaasti, alussa, sillä jos en ole varma siitä, että olen löytänyt oikean tyylin, en pääse eteenpäin. En halua tyytyä vähempään kuin siihen, mikä vakuuttaa minut itseni.

Kun sitten löydän oikeat sanat, työ muuttuu aika nopeaksi. Lumikon ja yhdeksän muuta kirjoitin suurimmaksi osaksi kesän 2005 aikana. Minähän olen äikänope lukiossa, joten kirjoittaminen painottuu kesälomalle. Aloitin kunnolla kesäkuun alussa ja lähetin alustavan version kustantamoihin elokuun puolivälissä.

Mikä sinulle kirjoittamisessa on vaikeaa - vai onko mitään mikä olisi? Millä pääset vaikeuksien yli?

Aloittaminen on vaikeinta, ja siinä oikeiden sanojen löytäminen. Kun on kirjoittanut kymmenen sellaista sivua, jotka tuntuvat oikeilta, tekstiä alkaa syntyä nopeasti.

Vaikeuksien yli pääsen perslihaksilla. En tapaa antaa periksi, kun tosissani johonkin ryhdyn, vaikka luonteeltani jossain määrin tuuliviiri olenkin. Olen kokeillut monia juttuja ja kyllästynyt, mutta kirjallisuus on ikuista.

Miksi kirjoitat?

Kirjoitan, siis olen. Kirjoitan minuuttani kokoon. Kirjoitan maailmaa ympärilläni todellisemmaksi. Kirjoitan koskettaakseni ihmisiä samalla tavalla kuin jotkut kirjat ovat minua koskettaneet.
Mitä tai keitä ovat kirjalliset esikuvasi?

Kurt Vonnegut on yksi suurista. Hänen romaaninsa ovat yhtä aikaa kepeitä ja älykkäitä, niissä voi tapahtua mitä vain, ja niissä on ajatusta. Milan Kunderan kirjallisuuden keveä painavuus on sekin vaikuttanut minuun kovasti. Peter Höeg on ehdoton. Isabel Allenden Henkien talo kolahti, oli hienoa lukea teos, joka osasi olla syvällinen ja jota pidetään "oikeana kirjallisuutena", vaikka se pelaakin vahvoilla fantasiaelementeillä. Siinä ovat nykyiset esikuvani. Ja on joukko suomalaisia kirjoittajia, joiden tuotantoa ihailen, mutta esikuvat ovat tietysti eri asia.

Ennen oli muita, mutta ihminenhän muuttuu. Parikymppisenä wanna be -novellistina luin ahkerasti Clive Barkeria, Stephen Kingiä, Peter Straubia, Ursula LeGuinia, Ray Bradburya ja muita scifin, fantasian ja kauhun suuria nimiä. Tutkin ihan alussa ahkerasti myös Portti-kisan voittajia oppiakseni itse voittamaan Portti-kisan; esimerkiksi Juha K. Tapion ja A. C. Rossin novellit luin kymmeniä kertoja yrittäessäni selvittää, mikä niistä teki niin hienoja. Lopulta selvitin voittajanovellin kaavan, sovelsin sitä ja kirjoitin neljä voittajanovellia itsekin...

Kirjallisuuteeni vaikuttavat myös monet elokuvantekijät, kuten Fellini, Almodovar ja Tim Burton. Valehtelisin, jos sanoisin, ettei Henkien kätkemä saanut jotain liikahtamaan siinä kohdassa päätäni, jossa tarinat syntyvät. Ja on Chagallin maalauksillakin ollut vaikutuksensa kirjoittamiseeni.

Miten päivätyösi opettajana vaikuttaa kirjoittamiseesi?

Se auttaa minua pysymään hengissä, sillä proosan kirjoittamisella ei perhettä elätetä. Voisin kyllä kirjoittaa työkseni myös arvosteluja ja kolumneja, jos niistä joku minulle riittävästi maksaisi. Itse opettamisesta pidän edelleen kovasti, lyseolaiset ovat huipputyyppejä, mutta valitettavasti heidän kirjoitustaitonsa ei ole yhtä korkealla tasolla ja aineiden lukeminen on toisinaan tappavaa. On sanottava, että nuorison taito käyttää omaa äidinkieltään kirjallisesti on heikentynyt melkoisesti. Onneksi poikkeuksiakin löytyy. Aineiden lukeminen käytännössä vie henkisen energian arki-iltoina ja viikonloppuna en jaksa välttämättä tehdä muuta kuin tuijottaa telkkaria, vaikka yritänkin löytää aikaa ja voimia myös proosan kirjoittamiseen. Kesälomat ovat onneksi suht pitkiä.

Missä vaiheessa seuraava projektisi "Salakäytävät" nyt on?

Yritän saada korjatuksi rästissä olevat korjaamattomat aineet, ennen kuin seuraavat uudet aineet tulevat korjattavaksi, jotta saisin aloitetuksi kirjoittamisen jossain välissä. Ideat ovat siinä määrin kasassa kuin tässä vaiheessa on mahdollista, muu rakentuu kirjoittamisen myötä.

Olet ahkera bloggaaja. Mitä blogin kirjoittaminen sinulle merkitsee?

Montaakin asiaa. Yksi blogin funktio on markkinoida kirjaa ja saada uusia lukijoita, koska Suomen markkinoilla varsinainen kirjojen mainostaminen on melko vähäistä ja keskittyy muutamiin suht varmoihin myyntimenestyksiin. Toinen on tarjota teoksen jo lukeneille mahdollisuus tutustua teoksen taustoihin ja kommentoida kirjaa, kysyäkin jotain kirjailijalta, jos mieli tekee. Kolmas funktio on pitää yllä kirjoitusvirettä; blogijututhan kirjoitan nopeasti, useimmiten muutamassa minuutissa, ja sitten kun aika riittää proosaan, ei tarvitse kuluttaa aikaa verryttelyyn. Neljäs syy blogittaa on se, että se on jostain syystä hauskaa.

Mikä olisi ohjeesi vielä julkaisemattomalle kirjoittajalle?

Lue, lue ja lue. Lue monipuolisesti mahdollisimman hyvää kirjallisuutta, kaikista eri genreistä. Analysoi lukemaasi. Kirjoita, kirjoita, kirjoita. Osallistu kirjoituskisoihin, mutta älä masennu, vaikket voittaisikaan. Opiskele kirjoittamisen taitoa oppaista ja kurssien avulla, jos siltä tuntuu, mutta älä luovuta vastuuta oppimisestasi muille. Lähetä käsikirjoitus kustantamoihin, kun olet päässyt sille tasolle. Ota opiksesi saamastasi palautteesta, mutta älä anna hylkäävien päätösten nujertaa sinua. Jotta pääsisi julkaistuksi kirjailijaksi, pitää olla lahjakas, mutta pelkkä lahjakkuus on vasta lähtökohta: kirjailijan erottaa lahjakkuuksista sinnikkyys ja kyky opiskella kirjoittamisen taitoa määrätietoisesti - ja silkka onni, sillä moni potentiaalinen klassikko on varmasti jäänyt vuosien varrella vaille sitä yhtä tärkeää ymmärtäjää, joka käyttää valtaansa saattaakseen käsiksen julkaistavaksi.

Tuotantoa:
Lumikko ja yhdeksän muuta (romaani), Atena 2006.
Missä junat kääntyvät (novelleja), Tampereen Science Fiction Seura 2000.


Pasi Jääskeläisen kotisivut: www.kolumbus.fi/pasi.jaaskelainen .
Blogi: www.pazi.vuodatus.net .

2 kommenttia:

sikuri kirjoitti...

Pasi, ensiksi onnittelut kirjan julkaisemisesta! Olen kuullut siitä ihastuneita kommentteja. Asun Usassa, joten en ole lukenut. Haastattelussa annoit runsaasti ajatuksia ja pohtimista, jota kaikki muut juuri varmaan tekevät pää höyryten. Minä ajattelin heittää onnittelut nyt heti.
Asia, joka tuli hetikohta mieleeni on pieni kummastus siitä, että nykykoululaisen kirjoittaminen on mielestäsi taantunut. Voisiko syynä olla se, että nykyajan lapsille ja nuorille tarjoillaan niin paljon valmista, ettei itse tarvitse osallistua tai vaivata itseään millään. Virikkeiden runsauden piti luoman rikasta hengen tuotteliaisuutta. . . .
Kiitos sinulle mielenkiintoisista vastauksista! Ja haastattelijalle hyvistä kysymyksistä!

antitäti kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta haastattelusta! Paljon ajattelemisen aihetta sekä genre- että muun kirjoittamisen alalta.

reetta